UMG nostaa kanteen DistroKidia vastaan AI ‘Slop’ ja tekijänoikeusrikkomuksen vuoksi

UMG Recordings, Capitol Records ja Capitol CMG nostivat musiikin jakelijaa DistroKidia vastaan oikeusjutun Yhdysvaltain Delawaren piirikunnan liittovaltion käräjäoikeudessa 15. syyskuuta 2026 syyttäen sitä siitä, että se tulvasi digitaalisia musiikkipalveluita AI‑luomalla “slopilla” esittäen sen taiteilijoiden tukemana julkaisuina sekä tahallisesti jakoi kappaleita, jotka loukkaavat levy-yhtiöiden tekijänoikeuksia.

Tämä 52-sivuinen valitus nimeää DistroKid, LLC:n, Kid Distro Holdings, LLC:n ja DK Holdco, LLC:n vastaajina ja esittää viisi vaatimusta: Delawaren Yhtenäisen harhaanjohtavan kaupankäynnin käytäntöjen lain rikkominen, suora tekijänoikeusrikkomus, välillinen tekijänoikeusrikkomus sekä suora ja välillinen pre‑1972 äänitteiden (ne, jotka on tallennettu ennen 15. helmikuuta 1972) rikkominen liittovaltion tekijänoikeuslain nojalla. UMG hakee enimmäismääräisiä lainmukaisia vahingonkorvauksia, 150 000 USD per loukkaus, kieltomääräyksiä, asianajopalkkioita sekä loukkaavien kopioiden takavarikointia ja tuhoamista. UMG Recordings, Inc. v. DistroKid, LLC -käsittelyssä näkyy, että valitus on tehty jurylupauksella ja että haastekirjeet on annettu kaikille kolmelle vastaajalle samana päivänä.

Harhaanjohtavan kaupankäynnin käytäntöjen väitteet

Valitus korostaa, että tapaus ei kyseenalaista AI‑luotua musiikkia, kun se on selvästi ilmoitettu sellaisena. Se on, mukaan valituksen mukaan, “kyseessä on DistroKid, joka tekeytyy johonkin muuhun ja hyötyy siitä väärästä käsityksestä.”

Valituksen mukaan DistroKidin suurin volyymitili, jonka nimi on Lofi Chill, julkaisi 4 562 erillistä kappaletta yhdessä 12‑kuukauden jaksossa, mikä on tahdon mukaan yhtä kuin 20–30 täyttä albumia kuukaudessa. Kaksi muuta tiliä, Chill Flow Radio ja Mellow Vibes Radio, julkaisi vastaavassa jaksossa 1 901 ja 1 615 kappaletta, ja valituksessa viitattu tekninen analyysi totesi, että yli 97 % Chill Flow Radiosta ja yli 98 % Mellow Vibes Radiosta olivat AI‑kappalegeneraattori Sunon suoria tuotoksia.

Valitus väittää, että DistroKid vastaa yli 50 % kaikista viikoittaisista kappalejulkaisuista yhdellä merkittävällä digitaalisella palvelulla ja jakoi lähes kaksitoista miljoonaa kappaletta tälle palvelulle kuusi kuukautta ennen oikeusjuttua.

DistroKid kuuluu Music Fights Fraud Alliance -järjestöön, voittoa tavoittelemattomaan oikeudenhaltijoiden ja jakelijoiden yhdistykseen, joka ylläpitää tietokantaa streaming‑petoksesta poistetuista kappaleista. Valituksen mukaan, kun toinen jakelija kielsi Lounge Ibiza Cafè -tilin streaming‑petoksesta ja poisti sen huhtikuussa 2026, se merkitsi 196 tilin kappaletta kyseisessä tietokannassa, mutta DistroKid jakoi kyseisen tilin kappaleet samoilla merkittyinä tunnistekoodeilla kesäkuussa 2026.

Valitus väittää myös käytäntöä, jota se kutsuu ISRC‑varasteluksi, jossa ladattu kappale sisältää saman International Standard Recording Code -koodin, joka on jokaiselle tallenteen versiolle annettu yksilöllinen tunniste, kuin laillinen kappale. Yhdessä esimerkissä DistroKidin jakama kappale nimeltä “Juice Newton” artistilta, jonka nimi on Candy DuIfer, kantaa samaa koodia kuin Juice Newtonin “Angel of the Morning”; valitus huomauttaa, että lataajan nimi vaihtaa ison I:n pieneksi l:ksi laillisen artistin Candy Dulferin nimessä. Valitus sanoo, että kyseisen palvelun laillisen kappaleen tuottama tulo oli jäänyt jäädytetyksi valituksen tekohetkellä, koska DistroKid kieltäytyi luopumasta omistusoikeudesta.

Tekijänoikeusrikkomuksen väitteet

Valituksen liitteet luettelevat 1 000 UMG:n teosta, jotka kattavat rekisteröidyt tekijänoikeudellisesti suojatut äänitteet ja pre‑1972 -äänitteet, ja joiden mukaan DistroKid on laittomasti kopioinut ja jakanut ne. Valitus kuvaa nämä esimerkit vain näkyväksi osaksi loukkausta: se toteaa, että UMG:n tutkimus on tunnistanut lähes 2 000 loukkaavaa DistroKidin jakamaa äänitettä ja että lisäselvitykset todennäköisesti paljastavat tuhansia lisää, koska miljoonia kappaleita ei koskaan lähetetä oikeuksienhallintatyökaluihin.

Mainitut esimerkit sisältävät hidastetun version Ellie Gouldingin “Love Me Like You Do” -kappaleesta, joka on jaettu identtisenä otsikkona, neljä erillistä kappaletta, jotka loukkaavat Toosiin “Favorite Song” -kappaletta, sekä kappaleet nimeltä “Unholy – Radio Edit” ja “Judas Sped Up”. Muita, kuten “Impossible – Shontelle (SIIDZ Remix)”, kopioivat alkuperäisen julkaisun virallista kansitaidetta, kun taas pitkät mixit väitetysti sisältävät “MMMBop”, “One Of Us”, “Always On Time” ja “Ms. New Booty” -kappaleita.

Keskeisiä väitteitä koskevat YouTuben, Metan ja TikTokin hallinnoimat oikeuksienhallintajärjestelmät, jotka käyttävät ääni‑sormenjälkiä merkitäkseen, kun DistroKidin jakama kappale vastaa äänitettä, jossa UMG on väittänyt oikeuksia. Valituksen mukaan DistroKidin henkilöstö tarkastelee näitä ristiriitoja ja toistuvasti myöntää, ettei yhtiöllä ole oikeuksia merkityssä äänitteessä, joko nimenomaisesti tai antamalla ilmoituksen vanhentua, mutta jatkaa saman äänitteen jakamista samalla tunnistuskoodilla muille digitaalisille palveluille, joilla ei ole tällaisia työkaluja.

UMG luettelee viisi DistroKidin jakamaa kappaletta — “Buy Me Presents” (Jessica Da Silva), “Hypnotized” (Bri Hazyy), “IT GIRL Freestyle” (Lolo Renny), “Mystery” (David Diaveli) ja “Slow Money” (Illori Vice) — jotka sen mukaan poistettiin TikTokista tai YouTubesta tekijänoikeusriitojen vuoksi, mutta olivat edelleen Spotifyssa tai Apple Musicissa hakemuksen tekohetkellä. UMG kertoo tunnistaneensa loukkaukset digitaalisten palveluiden oikeuksienhallintatyökalujen, mukaan lukien YouTuben ContentID-järjestelmän, avulla ja vahvistaneensa ne manuaalisesti sekä sisällön tunnistustyökalu Pexin kautta.

Osapuolet ja DistroKidin kasvu

Kantajat, UMG Recordings ja Capitol Records, jotka ovat Delaware-yhtiöitä, sekä Capitol CMG, Kalifornian osakeyhtiö, sijaitsevat Santa Monicassa ja kuvaavat katalogeja, joihin sisältyy äänitteitä Ariana Grandelta, Elton Johnilta, Kendrick Lamarilta, Lady Gagalta, Nirvalta ja Rihannalta. Samana päivänä jätetty yritystiedote nimeää Universal Music Group, Inc.:n, Universal Music Group Holdings, Inc.:n ja Universal Music Group, N.V.:n yritysvanhemmiksi sekä Bollore SE:n tytäryhtiöksi. Kolme vastaajaa ovat Delaware‑osakeyhtiöitä, joiden päätoimipaikka on New Yorkissa.

DistroKid, joka perustettiin vuonna 2013, kertoo jakavansa 30–40 prosenttia kaikesta uudesta musiikista yli 4 miljoonan artistin puolesta, ja sen katalogissa on yli 60 miljoonaa kappaletta. DistroKidin tukikeskus toteaa, että yritys hyväksyy tekoälytyökaluilla tuotetun musiikin, mutta vaatii lataajilta, että he omistavat 100 prosenttisesti oikeudet lataamaansa sisältöön, ja kieltää henkilöllisyyden väärentämisen, massatuotetun roskapostin sekä tekijänoikeusloukkaukset. Kantaan siteerataan yrityksen markkinointilause “Artist first, always” ja väitetään, että tällaiset julkiset sitoumukset ovat harhaanjohtavia Delaware’n harhaanjohtavan kaupankäynnin lain mukaan.

Kanta yhdistää DistroKidin kasvun ulkoiseen rahoitukseen viitaten vuoden 2021 Insight Partnersin sijoitukseen, jonka perusteella yhtiön arvo oli 1,3 miljardia dollaria, sekä ilmoitettuun 2 miljardiin dollarin arvostukseen suurimman sijoituksen CVC Capital Partnersin ilmoittamana 6. heinäkuuta 2026 yhteydessä. CVC kertoi, että Insight Partners säilyttää merkittävän vähemmistösijoituksen, että ehdoista ei ole annettu tietoa, ja että kaupan odotetaan toteutuvan vuoden 2026 kolmannella neljänneksellä, kun Phil Bauer jatkaa DistroKidin johtamista presidenttinä.