Sean Roche, Obsidian Securityn tuotemarkkinoinnin ja asiakasarvon osoittamisen vanhempi johtaja – haastattelusarja

Sean Roche, Obsidian Securityn tuotemarkkinoinnin ja asiakasarvon osoittamisen vanhempi johtaja, vetää eri toimintojen yhteisiä hankkeita, jotka keskittyvät SaaS-tietoturvaan, tekoälyn tietoturvaan ja markkinoillemenostrategiaan. Hän on ollut keskeisessä roolissa yhtiön ensimmäisen yhtenäisen käyttötapauskehyksen kehittämisessä. Se yhdistää myynnin, markkinoinnin ja asiakasmenestyksen mitattavien liiketoimintatulosten ympärille. Hän on myös valvonut generatiivisen tekoälyn ja tekoälyagenttien tietoturvaratkaisujen julkistuksia. Ennen Obsidian Securitya Roche työskenteli johtotehtävissä muun muassa Forterilla, Aviatrixilla ja Oktalla. Hän erikoistui liiketoiminta-arvoa koskevaan konsultointiin, hinnoittelustrategiaan, asiakasarvon osoittamiseen ja johdon tason sijoitetun pääoman tuoton analysointiin. Hänen taustansa yhdistää kyberturvallisuuden, yritysohjelmistostrategian ja rahoitustutkimuksen. Hänellä on siten laaja kokemus teknisten kyvykkyyksien muuttamisesta yritysasiakkaille mitattavaksi liiketoimintahyödyksi.

Obsidian Security on kyberturvallisuusyhtiö, joka suojaa SaaS-sovelluksia, tekoälyagentteja, identiteettejä ja yritysten integraatioita nykyaikaisissa pilviympäristöissä. Sen yhtenäinen alusta auttaa organisaatioita havaitsemaan uhkia, hallitsemaan SaaS-tietoturvan tilaa, valvomaan tietojen käyttöoikeuksia ja seuraamaan riskialtista toimintaa liiketoiminnan kannalta kriittisissä sovelluksissa, kuten Microsoft 365:ssä, Salesforcessa (CRM ), Slackissa ja muissa pilvipalveluissa. Viime vuosina Obsidian on laajentunut tekoälyagenttien tietoturvaan ja auttaa yrityksiä näkemään reaaliajassa, miten itsenäiset tekoälyjärjestelmät toimivat SaaS-alustojen, datan ja työnkulkujen kanssa. Yhtiön perustaneilla tietoturvajohtajilla on taustaa muun muassa CrowdStrikesta (CRWD ), Oktasta, Cylancesta ja Carbon Blackista. Obsidian asemoi itsensä kokonaisvaltaiseksi SaaS- ja tekoälytietoturvan alustaksi, joka vastaa pilviympäristöjen ja agenttipohjaisen tekoälyn kasvavaan monimutkaisuuteen.

Olet rakentanut urasi liiketoiminta-arvon, riskistrategian ja SaaS-tietoturvan risteykseen ja johdat nyt asiakasarvon osoittamista ja tuotemarkkinointia Obsidian Securityssa. Mikä sai sinut keskittymään tekoälypohjaisten SaaS-ekosysteemien suojaamiseen, ja miten Obsidianin lähestymistapa eroaa muista OpenClawsin kaltaisten uusien agenttiteknologioiden kohdalla?

Koko urani ajan suurin aukko on ollut se, mitä tietoturva ei näe, sillä juuri siellä tietomurrot tapahtuvat. Olemme nähneet tapauksia, joissa erilliset tai hallitsemattomat järjestelmät synnyttivät haavoittuvuuksia, joita perinteiset suojaukset eivät havainneet. Olen nähnyt saman myös uudemmissa yhteyksissä, joilla ihmiset kytkeytyvät suuriin alustoihin, sekä yhteyksissä, jotka jäivät normaalin tietoturvanäkyvyyden ulkopuolelle. Joissakin tapauksissa ne toimivat vielä senkin jälkeen, kun IT-tiimi luuli poistaneensa ne käytöstä. Kokemukset osoittivat, kuinka suuri osa riskistä on järjestelmien välisissä liitoksissa eikä vain niiden järjestelmien sisällä, jotka uskomme suojanneemme.

Nyt siirrytään varjo-IT:stä varjotekoälyyn: uudet työkalut ja agenttien ohjaamat työnkulut voivat ilmestyä ja levitä nopeammin kuin hallintastrategiat pysyvät mukana. Monet tietoturvaratkaisut pyrkivät kokoamaan kaiken yhteen ohjaustasoon. Tämä malli ei kuitenkaan toimi hajautetuissa ympäristöissä, etenkin kun kriittiset tiedot ja toiminta ovat kolmansien osapuolten sovelluksissa, joita et omista etkä täysin hallitse.

Siksi kiinnostuin tekoälypohjaisten SaaS-ekosysteemien suojaamisesta ja pidän Obsidianin lähestymistapaa niin vakuuttavana. SaaS-tietomurtojen määrä on kasvanut 300 prosenttia, mutta useimmilta organisaatioilta puuttuu yhä riittävä näkyvyys sovellusten todelliseen käyttöön. Keskitymme juuri tähän aukkoon, jotta yritys ymmärtää, mitä sen sisällä tapahtuu ja missä se altistuu riskeille. OpenClawsin kaltaisten agenttiteknologioiden kehittyessä lähestymistavan merkitys kasvaa. Riski ei ole vain se, onko agentilla pääsy tiettyihin tietoihin, vaan myös se, mihin se pääsee ja kuinka nopeasti se voi toimia.

OpenClawsin kaltaiset agenttipohjaiset tekoälyjärjestelmät ovat saaneet paljon huomiota NVIDIAn (NVDA ) GTC-tapahtuman jälkeen. Mikä mielestäsi erottaa ne aiemmista tekoälytyökaluista nimenomaan tietoturvariskin kannalta?

Tietoturvatiimeille on tullut ratkaisevan tärkeäksi ymmärtää, mitä ei-inhimilliset identiteetit ovat ja miten niitä suojataan, sillä 68 prosenttia IT-tietoturvapoikkeamista liittyy nykyään koneidentiteetteihin. Lisäksi puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä on kokenut tietomurron hallitsemattomien ei-inhimillisten identiteettien vuoksi. Tietoturva-ala on keskittynyt pääasiassa SaaS-tietoturvan tilan ja ihmiskäyttäjien identiteettien hallintaan samalla, kun ei-inhimilliset identiteetit ovat lisääntyneet taustalla. Kun organisaatiot nyt ottavat laajasti käyttöön tekoälyagentteja ylläpitäjän oikeuksilla, hallinnan puutteesta on tullut kriittinen.

OpenClawsin kaltaiset järjestelmät osoittavat sekä aidosti agenttipohjaisen tekoälyn mahdollisuudet että riskit. Tekoälyä päästetään nyt ensimmäisiä kertoja vapaasti toimimaan aidosti itsenäisenä, kapean ja valvotun työnkulun ulkopuolella.

Tietoturvariski muuttuu nopeasti, kun kyvykkyydet tulevat laajemmin saataville ja myös muut kuin asiantuntijat pystyvät helpommin käyttämään ja mahdollisesti hyväksikäyttämään kriittisiä järjestelmiä. Ihmiset yhdistävät jo tekoälyagentteja SaaS-ympäristöihinsä esimerkiksi API-avainten, sisäänrakennettujen integraatioiden ja kolmansien osapuolten sovellusten kautta. Jokainen uusi agenttien mahdollistama työnkulku moninkertaistaa mahdolliset pääsyreitit.

Äskettäinen Vercelin tietomurto havainnollistaa tietoturvatiimien kasvavaa uhkaa. Kun valtuutat kolmannen osapuolen sovelluksen, luotat samalla kaikkiin sen infrastruktuuriin koskeviin tahoihin: pilvipalveluntarjoajaan, kehittäjiin ja heidän omiin kytkettyihin palveluihinsa. Useimmat organisaatiot eivät tiedä, mihin ovat todellisuudessa suostuneet, ja agenttipohjaisen tekoälyn runsas käyttö suurentaa ongelmaa.

Monilla tekoälyagenteilla ei ole kunnollista ohjauskehystä. Jos toiminnasta ei ole tunnistettavia jälkiä tai suojarajat ovat heikot, on vaikea tietää ennen jälkikäteistä tarkastelua, mitä agentti teki, mihin se koski ja mikä muuttui. Juuri tämä yhdistelmä tekee riskiprofiilista perustavasti erilaisen kuin aiemmilla tekoälytyökaluilla.

Olet kuvannut OpenClawsin voivan avata uusia hyökkäyspintoja laajojen oikeuksiensa ja itsenäisyytensä vuoksi. Voitko antaa käytännön esimerkin siitä, miten riski toteutuu yrityksessä? 

OpenClawsin kaltaisten agenttien riskit muuttuvat konkreettisiksi heti, kun ne siirtyvät erillisistä tehtävistä todellisiin tuotantoympäristöihin. Tätä tapahtuu jo nyt.

Useimmat organisaatiot varmistavat, että oikea ihminen pääsee käyttämään agenttia ja että agentti toimii odotetusti. Harva kuitenkaan miettii, mitä tapahtuu agentin alkaessa toimia toisen agentin kanssa.

Silloin hyökkäyspinta kasvaa voimakkaasti: yhden järjestelmän tulokset, kuten Slack-viestit tai Jira-tiketit, käynnistävät toimintoja toisessa. Johto menettää vuorovaikutusten hallinnan eikä pysty ylläpitämään johdonmukaista näkyvyyttä ja tarkastusketjuja. Samalla agentit kytkeytyvät SaaS-rajapintoihin, joista monilta puuttuvat asianmukaiset yhdyskäytävät tai suojaukset.

Keskimääräisessä yrityksessä on jo käytössä satoja agentteja, ja määrä on kasvanut viime vuoden aikana lähes satakertaiseksi. Kun tiimit todella tutkivat niitä, 38 prosentilla on keskitason, korkean tai kriittisen tason riskitekijöitä. Useimmilta puuttuu dokumentoitu omistaja. Useat on rakennettu jo poistettujen tilien kautta, mutta niillä on toimivat yhteydet tuotantojärjestelmiin eikä lainkaan suoritushistoriaa.

Aukon sulkeminen edellyttää syvää näkyvyyttä sovellusten sisälle, jotta ymmärretään, mitä tunnistetiedoilla voi todella tehdä kussakin järjestelmässä ja tietojoukossa sekä kunkin mahdollisen kutsujan käytössä. Ilman tätä asiayhteyttä käytettävissä on vain puolet kokonaiskuvasta. Johdon on myös siirryttävä havaitsemisesta suorituksenaikaiseen valvontaan, joka estää toiminnon juuri suoritushetkellä ennen sen valmistumista eikä vasta vahingon tapahduttua.

Monet organisaatiot uskovat SaaS-tietoturvansa olevan jo riittävällä tasolla. Missä oletus pettää agenttipohjaisen tekoälyn tullessa mukaan?

Monet uskovat jo ratkaisseensa SaaS-tietoturvan, mutta agenttipohjaisen tekoälyn yleistyminen haastaa oletuksen. SaaS-tietoturvaa käsitellään usein suoritettavana tarkistuslistan kohtana: budjetti hyväksytään, työkalu otetaan käyttöön ja ongelmaa pidetään hoidettuna. Näiden ympäristöjen perustana olevia SaaS-rajapintoja ei kuitenkaan ole koskaan saatu täysin hallintaan. Yrityksillä on hyvin rajallinen näkyvyys siihen, mitä API-tasolla tapahtuu ja mitkä SaaS-resurssit keskustelevat keskenään.

Tästä syntyy rakenteellinen katvealue. Yritys voi suojata identiteetit ja päätelaitteet mutta ei silti nähdä selvästi, miten SaaS-dataan päästään ja mitä sille tehdään rajapintojen kautta. Monet organisaatiot ovat yhä yhteydessä kriittisiin järjestelmiin suoraan avoimen internetin kautta ymmärtämättä taustalla tapahtuvan API-välitteisen toiminnan laajuutta tai käyttäytymistä.

Agenttipohjainen tekoäly paljastaa aukon ja luo haasteita nopeammin kuin tiimit ehtivät ratkaista niitä. Samalla se vauhdittaa keskustelua rajapintojen tietoturvasta.

Miten yritysten pitäisi uudistaa hallintamalliaan itsenäisille tekoälyagenteille, jotka voivat käyttää ja siirtää dataa sekä toimia sen pohjalta useissa järjestelmissä?  

Kukaan johtaja ei halua nyt hidastaa tekoälyn käyttöönottoa. Paine edetä nopeammin ja osoittaa mitattavia tuloksia kasvaa, ja jopa tokenien kulutusta käytetään arvioinneissa. Tekoälymääräykset tulevat usein suoraan ylimmältä johdolta. Toimitusjohtajat raportoivat edistymisestä hallituksille tai jopa julkisille sidosryhmille, mikä lisää nopean käyttöönoton painetta. Kun oletusasenteeksi tulee ”tekoälyä hinnalla millä hyvänsä”, virheellisiä asetuksia ja liian laajoja oikeuksia ei ehditä korjata riittävän nopeasti perinteisten hallintakierrosten avulla.

Agenttijärjestelmät eivät odota korjauksia. Ne voivat löytää järjestelmiä, ketjuttaa toimintoja ja suorittaa työnkulkuja useissa SaaS-sovelluksissa sekunneissa. Ne ehtivät usein suorittaa vähintään kymmenen vaihetta ennen kuin ihminen ehtii edes havaita toiminnan, puuttumisesta puhumattakaan.

Siksi hallinta ei enää tarkoita vain ongelmien löytämistä kehityksen aikaisemmassa vaiheessa. Yhä tärkeämpää on valvonta sillä hetkellä, kun agentti toimii. Tietoturvajohto ei voi hallita agentteja tehokkaasti, jos kontrollit toimivat vasta väärinkäytön jälkeen.

Kun agentit tekevät itsenäisiä päätöksiä SaaS-järjestelmissä, ainoa toimiva suoja näitä uhkia vastaan on suorituksenaikainen hallinta, Runtime Governance. Siinä siirrytään suorituksen jälkeisestä havaitsemisesta oikeuksien laajentamisen, liiallisen tiedonkäytön ja toimintaperiaatteiden rikkomusten tunnistamiseen ja estämiseen ennen organisaatiolle aiheutuvaa haittaa. Kontrollien pitää vastata OWASP-standardeja ja alan parhaita käytäntöjä, jotta agentit toimivat selkeiden ja teknisesti toimeenpantavien rajojen sisällä. Näin tiimit pysyvät agenttipohjaisen tekoälyn käyttöönoton vauhdissa vaarantamatta innovaatioita.

Mitkä agenttipohjaisen tekoälyn SaaS-ympäristöihin tuomat haavoittuvuudet jäävät teknisestä näkökulmasta useimmin huomaamatta?

Uutta SaaS-työkalua käyttöön ottavat organisaatiot huomaavat yhä useammin, että tekoälytoimintoja lisätään huomaamatta tai ne ovat oletuksena käytössä. Mukana ei usein tule samanlaisia asetusmahdollisuuksia tai jäljitettävyyttä, joihin tietoturvatiimit luottavat perinteisissä SaaS-toiminnoissa. Siksi toiminnon käynnistyttyä on vaikea erottaa, aloittiko sen ihminen vai itsenäinen agentti. Usein tekoälyä ei voi myöskään poistaa käytöstä, koska se on rakennettu SaaS-sovelluksen sisään.

Epäselvyys luo suuren katvealueen tietoturvalle ja hallinnalle. Jos sisäänrakennettu tekoäly tekee päätöksiä käyttäjän puolesta, organisaatio ei useinkaan voi selkeästi jäljittää tarkoitusta, ymmärtää päätöslogiikkaa tai edes varmistaa, mikä sai tietyn toiminnon käynnistymään.

Riski korostuu, kun huomioidaan SaaS:n sisäinen tekoälyn toimitusketju. Sisäänrakennetut ominaisuudet riippuvat usein ylempänä ketjussa olevista malleista, palveluista ja kolmansien osapuolten integraatioista. Jos jokin ketjun osa vaarantuu, heikkenee tai sitä manipuloidaan, sovelluksen sisäinen tekoäly voi muuttaa luotetut liiketoimintasovellukset hyökkäysreitin aktiivisiksi osapuoliksi.

SaaS:n tekoälykerroksesta on käytännössä tullut oma toimitusketjunsa. Se tuo uuden riskiluokan, jota pitää seurata ja hallita erikseen. Ilman näkyvyyttä näiden järjestelmien käyttäytymiseen ja niiden käyttämiin tietoihin organisaatio ei näe kasvavaa osaa SaaS-hyökkäyspinnastaan.

Olet työskennellyt paljon liiketoiminta-arvon ja riskien määrällisen arvioinnin parissa. Miten organisaatioiden pitäisi mitata suojaamattomiin tekoälyagentteihin liittyviä taloudellisia ja maineriskejä?  

Jos tekoälyagenttia käytetään väärin tai se aiheuttaa tietomurron, välitön vaikutus ei rajoitu itse tapahtumaan vaan ulottuu organisaation sitä seuraavaan reaktioon. Johto muuttuu varovaisemmaksi, mikä hidastaa halua ottaa tekoälyä käyttöön ja laajentaa sen käyttöä. Luottamuksen murruttua on huomattavasti vaikeampaa käynnistää uudelleen sitä innovaatiotoimintaa, joka alun perin tuotti arvoa.

Vaikutus ulottuu sisäisistä tiimeistä ulkoisiin sidosryhmiin. Hallitukset, asiakkaat ja osakkeenomistajat odottavat vastuullista käyttöönottoa. Itsenäisiin agentteihin liittyvä epäonnistuminen muuttuu nopeasti huolellisuus- ja luottamusvelvollisuutta sekä mainetta koskevaksi kysymykseksi. Jos tietoturvaa ei ole suunniteltu mukaan alusta asti, organisaatio joutuu reaktiivisiin keskusteluihin hallinnasta ja turvallisuudesta. Se hidastaa päätöksentekoa koko yrityksessä.

Myös rakenteellinen taloudellinen riski jää usein huomaamatta. Kun tekoälyagenttien mahdollisten vahinkojen koetun vaikutusalueen ajatellaan kasvavan, yritykset jakavat pääomaa varovaisemmin. Joskus varoja pidätellään tai investointeja lykätään mahdollisiin vahinkoihin varautumiseksi.

Agenttien suojaaminen ei siis ole pelkkää riskien vähentämistä, vaan myös liikevaihtoa ja kasvua koskeva kysymys. Organisaatio, joka luottaa agenttien olevan hallinnassa ja rajattuja, voi edetä nopeammin. Ilman tätä varmuutta yritykset hidastavat itseään luonnostaan. Vuonna 2026 nopeuden ja luottamuksen yhdistämisestä on tulossa erityinen vahvuus.

Nopean tekoälyn käyttöönoton ja vastuullisen toteutuksen välillä on selvä jännite. Miltä tasapainoinen strategia näyttää yritykselle, joka haluaa innovoida kasvattamatta riskejään?  

Yksi suurimmista aukoista käyttöönoton ja vastuullisen toteutuksen välillä on nyt viestintä. Monet yritykset käyttävät tekoälyä aktiivisesti SaaS-ympäristöissään mutta eivät viesti ulospäin johdonmukaisesti ja selkeästi siitä, miten sitä käytetään ja mitä suojauksia on olemassa. Avoimuuden puute voi lisätä riskiä: asiakkaat ja kumppanit olettavat pahimman sen sijaan, että ymmärtäisivät todelliset kontrollit.

Tasapainoisempi lähestymistapa pitää vastuullista tekoälyn käyttöä osana arvolupausta eikä vain sisäisenä sääntöjen noudattamisen harjoituksena. Yritykset voivat kertoa nykyistä täsmällisemmin, miten tekoälyä hallitaan, mitä se saa ja ei saa tehdä sekä mitä suojauksia sovelletaan sen asioidessa arkaluonteisten järjestelmien kanssa. Selkeys rakentaa luottamusta ja auttaa laajentamaan tekoälyn käyttöä turvallisesti.

Yritykset, jotka kertovat ymmärrettävästi tekoälyn käytöstä SaaS-ympäristöissään ja osoittavat sen olevan järjestelmällisesti sekä havaittavasti hallinnassa, voivat innovoida nopeammin kasvattamatta koettua riskiä.

Yhä useampi yritys kokeilee agenttipohjaista tekoälyä. Mitä tietoturvatiimien pitäisi tehdä heti välttääkseen seuraavan otsikoihin nousevan tietomurron?  

Agenttipohjainen tekoäly ei vain luo uutta riskiluokkaa, vaan myös kiihdyttää riskejä, joita organisaatiot eivät vielä näe. Varjotekoäly lisää keskimääräisen tietomurron kustannuksia 670 000 dollarilla. Perusongelma on kuitenkin näkyvyys. Kun organisaatio ei tiedä, missä tekoälyä käytetään ja miten se toimii järjestelmien kanssa, poikkeamien havaitseminen ja rajaaminen kestävät kauemmin. Se kasvattaa suoraan sekä taloudellisia että sääntelyyn liittyviä vaikutuksia.

Ensimmäinen välitön askel on luoda näkyvyys koko liiketoimintaan. Tietoturvatiimit tarvitsevat selkeän kuvan sekä hyväksytystä että luvattomasta tekoälyn käytöstä, sovellustason lisäksi myös työnkuluista, joissa tekoäly tekee päätöksiä tai vaikuttaa niihin.

Sen jälkeen näkyvyys pitää muuttaa teknisesti toimeenpantaviksi toimintaperiaatteiksi ja liittää järjestelmiin, joissa työ todella tapahtuu. Liiketoiminnan kanssa sovitaan tekoälyn käytöstä ja siirrytään dokumentoinnista teknisiin kontrolleihin, jotka toimivat päätelaitteissa, SaaS-alustoilla ja agenttijärjestelmissä. Mitä aikaisemmin kontrollit tuodaan suorituspolulle, sitä epätodennäköisemmin varjotekoäly ja itsenäiset agentit synnyttävät kalliita, vaikeasti rajattavia poikkeamia.

Miten tietoturvaympäristö mielestäsi kehittyy agenttipohjaisen tekoälyn nivoutuessa yhä syvemmin yritysten infrastruktuuriin?

Organisaatiot tarvitsevat alusta asti tekoälyä varten suunniteltua tietoturvaa tekoälypohjaisiin uhkiin. Järjestelmien pitää toimia koneiden nopeudella, mikä muuttaa tietoturvatoimintoja perustavasti. Ihmiset pysyvät mukana mutta siirtyvät strategiseen valvontaan ja tuovat mukaan asiayhteyden sekä harkinnan, joita tekoälyltä yhä puuttuu.

Myös tietoturvatiimien rakenne muuttuu. Tiimit eivät välttämättä pienene, mutta vastuualue laajenee huomattavasti. Automaation ja tekoälytyökalujen avulla yksi ammattilainen vastaa paljon suuremmasta alueesta.

Agenttiympäristöissä seuranta ja havaitseminen eivät riitä. Tarvitaan todellisia teknisiä rajoitusmekanismeja. Järjestelmien on toimittava kytkiminä: ominaisuuksia voidaan ottaa käyttöön tai poistaa käytöstä, toimintaa rajoittaa reaaliajassa ja eristää järjestelmiä, jotka toimivat väärin tai voivat vaarantaa laajemman yrityksen. Tekoälyn toimitusketjuriski on yksinkertaisesti liian suuri, jotta arkkitehtuuriin voisi jättää rakentamatta hätäkatkaisimen kaltaiset kontrollit.

Tekoälyn kehitys kiihtyy mahdollisesti ihmisen nopeuden ja kykyjen ohi. Keskustelu ei kuitenkaan voi käsitellä vain riskiä, vaan myös mahdollisuuksia. Kuten lapsia kasvatettaessa, tekoäly kasvaa ja tekee virheitä mutta voi myös ylittää meidät. Voittavat ne, jotka ottavat tekoälyn laajasti käyttöön ja rakentavat samalla sen turvalliseen, luotettavaan käyttöön tarvittavat hallintajärjestelmät.

Kiitos erinomaisesta haastattelusta. Lisätietoja haluavat lukijat voivat vierailla Obsidian Security -sivustolla.